28. lokakuuta 2015

Kotimaan matkaloki: Kotka

Viikko sitten olin viikonloppulomalla, jonka päätarkoituksena oli käydä katsomassa pari näytelmää, mutta siinä sivussa tietysti myös latailla akkuja ja nauttia hyvästä ruoasta. Meri-ilma oli jäätävä, mutta rannikon sää sattui olemaan silti hienon aurinkoinen, eli juuri sopiva puistoissa kävelyyn ja kaupunkiin tutustumiseen.

Merikeskus Vellamon ravintolassa on joka päivä lounastarjoilu. Laadukas kotiruokabuffet, jossa saa todellakin yhdentoista euron hinnalle vastinetta, koska raaka-aineet vaikuttivat tuoreilta ja tiramisukin onnistunutta. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun syön museossa, joten odotukset ovat tästä lähin kovat.


Kymenlaakson museoon ei tällä kertaa riittänyt aika, koska viihdyin Suomen merimuseossa melkein sulkemisaikaan asti. Tähän aikaan vuodesta museo oli aika tyhjä, joten pääsin kiertelemään lähes hiljaisuudessa. Sisätilat olivat kokonaan tummansiniset ja esineet oli ripoteltu erilaisiin seinillä eroteltuihin soppiin, mistä tuli kivasti merenalaista ja ehkä hiukan salaperäistäkin tunnelmaa. Jotkut esineet oli valaistu siten kuin ne olisivat yhä merenpohjassa. Aihepiirejä riitti meriarkeologiasta ja naisten asemasta merillä aina esihistoriallisiin veneisiin ja laivojen pienoismalleihin asti. Pääsymaksukin oli erittäin kohtuullinen, ja lapset oli otettu hyvin huomioon tarjoamalla mahdollisuuksia esimerkiksi laivanupotuksen pelaamiseen ja erilaisten tehtävien ratkaisuun. Museossa ei ylipäätään ollut pelkästään näytteillä esineitä, vaan vaihtelua oli saatu aikaan esimerkiksi videoiden kautta.



Olen aina halunnut nähdä näitä "merenneitoja", ja törmäsinkin kesällä ihan vahingossa yhteen British Museumissa, mutta en olisi uskonut että Suomestakin näitä löytyy. Olio on samaan aikaan suloinen ja kaamea, mutta alkuperän tarina ei jäänyt valitettavasti mieleen.


Risteilyhytti 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä



Postikorttiseinä, jossa näkyi monta Brahenkadulla asuville turkulaisille osoitettua terveistä. Taustalla erään suomalaisen (tämänkään kohdalla ei nimi jäänyt mieleen) 1900-luvun puolivälissä kuvaama videokooste maailman eri satamista.



Hieman piirteitään kadottanut keulakuva oli silti säilyttänyt mystiikkansa.







Keskuskadun vanhanaikaisen tyylinen elokuvateatteri.


Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko Isopuistossa, jossa oli kivan metsämäinen tunnelma.













Bubbling under
Ravintola Wanha Fiskarin kalabuffet, venesataman markkinat (joilta oli pakko saada matkaevääksi pari Lakumestan pussia ja ruoaksi - yllätys yllätys - kalaa), Arome-kahvilan tiramisukakku ja kahviliköörikonvehdit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti